Herkkutatti
Ulkonäkö ja koko
Nuoren herkkutatin jalka on pullea ja sen puolipallomaisen, nuorena usein ryppyisen lakin helmat laskeutuvat pitkälle jalan päälle. Lakin pintakelmun ja jalan yläosan sävy vaihtelee suuresti vaaleanruskeasta punertavan kautta tummanruskeaan. Helposti irtoava pintakelmu on hieman tahmea, mutta se ei kuitenkaan tunnu limaiselta. Lakin alapinnan pillit ovat harmaanvalkeat, ja itiöpöly on väriltään oliivinruskeaa.Jalan pinnalla on herkkutatin paras lajituntomerkki, valkoinen verkkokuvio, joka näkyy selvimmin jalan yläosassa. Malto on hyvin kiinteää, erittäin paksua, pähkinämäistä ja lohkeaa murtumalla, repeämättä säikeiksi. Toisin kuin Leccinum-suvun punikki- ja lehmäntattien, herkkutatin malto pysyy valkoisena myös kypsennettäessä ja ollessaan ilman kanssa tekemisissä. Tuoksu on aromaattinen ja muistuttaa leipätaikinan tuoksua.
Vanhemmiten herkkutatin lakki kasvaa halkaisijaltaan 10–30-senttiseksi. Lakki oikenee vähitellen, ja todella vanhassa yksilössä useimmiten jo etanoiden syömä pillistö tursuaa lakin reunojen alta esille. Pillistö myös muuttuu vanhetessaan kellertäväksi ja lopulta kellanvihreäksi. Vanhentuessaan sienen malto myös pehmenee.
Kasvupaikka ja -aika
Herkkutatti kasvaa parhaiten sellaisessa metsänpohjassa, jossa ei ole aluskasvillisuutta vaan vain neulaskariketta tai ohut sammalpeite. Ensimmäisenä tatit nousevat tuoreisiin kangasmetsiin aukeille paikoille, tiheiden kuusikoiden laitamille, usein polkujen ja teiden varsille.[9][26] Myöhemmin syksyn edetessä niitä löytyy muualtakin metsästä ja metsäaukeilta. Harventamattomat istutuskuusikot ovat hyviä tattipaikkoja.Suomessa ja muualla pohjoisella pallonpuoliskolla lajin itiöemien kasvuaika ulottuu yleensä heinäkuusta lokakuuhun, mutta ensimmäisiä tatteja voidaan sateisina kesinä tavata jo kesäkuussa.
Männynherkkutatti
Ulkonäkö ja koko
Kasvupaikan lisäksi helpoimpia tuntomerkkejä verrattuna herkkutattiin on punaruskea värisävy. Punaruskeaa on myös pillien suissa.Kasvupaikka ja -aika
Männynherkkutatti on männyn juurisieni.Männynherkkutatti esiintyy kesäkuun lopusta jopa lokakuuhun mutta tavallisesti parhaiten elo- ja syyskuussa. Sieni kasvaa nopeasti.
Männynpunikkitatti
Ulkonäkö ja koko
Hyvä ruokasieni. Se on hiukan tummempi kuin yleisempi lähisukulaisensa koivunpunikkitatti. Sen ruosteenpunainen lakki voi kasvaa halkaisijaltaan 20-senttiseksi; jalka on tumman nukan peitossa. Malto on vaalea, ja ollessaan hapen kanssa kosketuksissa muuttuu mustikkamehun väriseksi. Paistettaessa kaikki punikkitatit mustuvat.Kasvupaikka ja -aika
Männynpunikkitatti elää symbioosissa männyn kanssa.Koivunpunikkitatti
Ulkonäkö ja koko
Koivunpunikkitatin lakki on 5–20 cm leveä. Nuoren sienen lakki on muodoltaan puolipallomainen, mutta myöhemmin se muuttuu laakeaksi ja kuperaksi. Lakin himmeä pintakelmu ei muutu märkänäkään tahmeaksi toisin kuin monilla muilla tateilla ja se ulottuu erityisesti nuoremmissa itiöemissä selvästi lakin reunan yli. Väriltään lakki on oranssi tai punaruskea, tiilenpunainen, mutta vanhemmiten lakin väri haalistuu hieman. Pillit ovat vaaleanharmaita.Pitkä ja tanakka jalka on pohjaväriltään valkoinen, ja siinä kasvaa tummia nukkatupsuja. Tyvestään se on usein huomattavan paksu, jopa tynnyrimäinen. Malto on valkoista, mutta leikkauspinnoissa väri muuttuu nopeasti harmaan lilaksi ja myöhemmin mustaks
Kasvupaikka ja -aika
Sientä tavataan koivun seuralaisena rehevähköissä koivikoissa ja koivusekametsissä kesästä syksyyn. Suomessa sitä tavataan koko maassa yleisenäKangastatti
Ulkonäkö ja koko
Kangastatin lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään kellanruskea. Se on myös usein pienten ruskeiden täplien peittämä. Kostealla säällä lakin pinta on tahmea. Sienen malto on vaaleankeltaisia tai ruskeankeltaisia sekä pehmeää. Pillitys puolestaan on väriltään vihertävänkeltainen, vanhemmalla sienellä ruskeaan vivahtava. Sekä malto että pillikerros sinistyvät paineltaessa. Pillien suut ovat pienet toisin kuin nummitatilla (Suillus bovinus).Kangastatin jalka tanakka ja sileäpintainen. Väriltään se on suunnilleen lakin kaltainen. Halkaistaessa senkin väri muuttuu tyvestä sinertäväksi. Sienen maku on mieto, aavistuksen verran hapahko. Kangastatin tuoksu on hapan
Kasvupaikka ja -aika
Kangastatin esiintymisaika ulottuu elokuusta lokakuuhun. Se kasvaa männyn seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja jopa kallioilla. Sitä voi tavata myös kosteissa kangasmetsissä. Se on Suomessa yleinen koko maassa kuivinakin kesinä.Voitatti
Ulkonäkö ja koko
Voitatti on kirkkaan tai vaalean kellanruskea sieni, jolla on lyhyt kellanvalkea jalka ja siinä suuri valkea rengas, joka kutistuu ja tummuu ajan myötä. Renkaan yläpuolelta jalka on tummien pisteiden kirjoma. Nuori ja vanha voitatti eroavat toisistaan jonkin verran.[2] Noin kymmenen senttiä leveä, pähkinänruskea lakki on aluksi puolipallomainen, mutta muuttuu kuperammaksi ajan myötä.Lakki on erittäin limainen märkänä ja sen alapuolen pillikerros on aluksi kirkkaan keltainen, kunnes vanhemmiten se muuttuu ruskeammaksi. Usein lakki on tummaviiruinen.
Malto on miedon makuista ja pehmenevää, väriltään se on vaaleankeltaista. Voitatista lähtee mieto sekä lievä hedelmäinen tuoksu
Kasvupaikka ja -aika
Voitatti kasvaa yleisenä koko maassa heinäkuusta lokakuuhun. Se on männyn seuralaislaji, joten tavallisimmat kasvupaikat ovat kuivat kangasmetsät, hakkuuaukeat sekä polkujen ja teiden varret. Alueet, joissa maan pintaa on rikottu, ovat erityisen hyviä voitatin kasvupaikkojaLähde:Wikipedia